AL-ANON-KIRJALLISUUTTA

Al-Anon toimii

LUKUNÄYTE KIRJASTA

"Sydämeni melkein särkyi, kun poikani joutui viettämään 21-vuotispäivänsä vankilassa, mutta en voinut sille mitään. Hän on aina vaikeuksissa ilman omaa syytään. Pohjimmiltaan hän on hyvä nuorimies. Kotona hän saa kaiken tarvitsemansa. Tekisin kaikkeni hänen hyväkseen. Olisin hänen seuranaan, hankkisin hänelle oman asunnon, etsisin työpaikan, pitäisin hänestä huolta ja mitä tahansa, mikä vain auttaisi. Olen niin huolissani."

"Äitini juo liikaa. Humalassa hän haukkuu minua ja on kerran lyönyt sisareltani silmän mustaksi. Selvin päin äiti on mitä ihanin ihminen. Rakastan häntä suuresti. Jos olisin parempi koulussa ja pitäisin huoneeni aina siistinä, hän ei olisi niin onneton eikä hänen tarvitsisi juoda."

"Olin yhteen aikaan paljon poissa kotoa, jotta äiti ei joutuisi näkemään minua niin paljon eikä pettyisi minuun. Hän alkoi kuitenkin juoda entistä enemmän. Kerran hän tuli koulun koripallo-otteluun ja vei minut sieltä kaikkien nähden niskasta taluttaen, koska olin hänen mielestään tuottanut häpeää. Hän sanoi, että teen iltaisin pahojani poikien kanssa, joten nyt en saa mennä ollenkaan ulos. En halunnut enää mennä kouluun, mutta hän uhkasi siinä tapauksessa tappaa minut. Koulussa minua pilkataan ja säälitään. Sen tähden tulen sieltä aina suoraan kotiin. Ei se mitään, jos se auttaa äitiä olemaan juomatta, mutta toisinaan mieleni tekisi piiloutua ikuisiksi ajoiksi jonnekin." [...]

"Olen niin kyllästynyt siihen, että kaikki ovat aina vihaisia. Lapsuudenkodissani vanhempani riitelivät jatkuvasti, ja nyt vaimoni on kimpussani. Lapsetkaan eivät ole tyytyväisiä siihen, mitä olen tehnyt heidän hyväkseen. Jos lähipiirini ihmiset olisivat toisenlaisia, en ehkä tuntisi oloani niin kurjaksi. En kuitenkaan pysty lähtemään pois. Jonkin aikaa minulla oli suhde erääseen naiseen, ja uskoin vihdoinkin löytäneeni ihmisen, joka kohteli minua oikein. Kun opin tuntemaan hänet lähemmin, huomasin, että hän oli yhtä vihainen ja katkera kuin muut."

"Minusta on käsittämätöntä, että mieheni väittää olevansa alkoholisti, vaikka ei juo sen enempää kuin muutkaan. Kaikki tuttavamme käyttävät alkoholia. Sitä paitsi hänellä on hyvä työpaikka. Hän on siisti, hyvin pukeutuva ja menestyvä juhlinnan keskipiste. Luulen, että hän tekee tämän vain loukatakseen minua. Jos hän rakastaisi minua, hän ei nöyryyttäisi minua näin. Todellinen ongelma on se, ettei hän rakasta minua enää."

Elämä ei ole satua, jossa prinssi ja prinsessa elävät onnellisina elämänsä loppuun asti, vaan kamppailua moninaisten vaikeuksien keskellä. Tulemme Al-Anoniin saadaksemme asiamme kuntoon, vaikka emme oikein usko, että se on mahdollista. Muiden ihmisten kokemukset tuntuvat niin erilaisilta, emmekä aluksi huomaa, mitä yhteistä meillä voisi olla heidän kanssaan. Yksi yhdistävä tekijä meillä kuitenkin on: Jokaiseen meistä on vaikuttanut läheisen ihmisen alkoholismi.

Aluksi emme ehkä ymmärrä pahan olomme juontuvan läheisemme juomisesta. Ajattelemme, että terveydenhoitaja, tuomari, terapeutti tai ystävä on väärässä ehdottaessaan meille Al-Anonia. [...] Kiellämme jyrkästi, että alkoholismi saattaisi olla hänen vaikeuksiensa pohjimmainen syy, sillä käsityksemme mukaan alkoholistit ovat likaisia, haisevia ja sekopäisiä pummeja, jotka asuvat kadulla ja jotka ovat menettäneet kaiken sen, mitä ovat joskus arvostaneet.

Tosiasiassa monilla alkoholisteilla on työpaikka, koti ja perhe, ja monet heistä ovat arvostetussa asemassa. Heidän juomistaan saattaa olla vaikea havaita tai se näyttää mitättömältä juomiseen liittyviin ongelmien rinnalla, joista mainittakoon väkivaltaisuus, rahahuolet ja tuomiot rikoksista, solvaukset ja selittelyt, epäluotettavuus ja edesvastuuton käytös. Sitä paitsi runsas alkoholinkäyttö voi tuntua meistä täysin normaalilta, jos kaikki tuttavammekin juovat liikaa.

Erityisen hankalaa ongelman tunnistaminen on niille meistä, jotka eivät ole koskaan asuneet juovan ihmisen kanssa. Meihin on saattanut vaikuttaa isovanhemman tai muun sukulaisen alkoholismi, mahdollisesti myös ystävien tai juomisen lopettaneiden sukulaisten alkoholismi. Nämä ihmiset ovat tietämättään siirtäneet ongelmansa meille. Siksi olemme ahdistuneita. Emme myöskään kykene luottamaan toisiin ihmisiin ja saatamme jatkuvasti ennakoida pahaa, vaikka kaikki on hyvin.

Alkoholismin vaikutukset näkyvät meissä selittämättömänä epävarmuutena, pelkona, syyllisyytenä, ennakkoluuloina muita ihmisiä kohtaan ja haluna hallita muiden ihmisten elämää. Alitajuisesti syytämme itseämme läheistemme ongelmista uskoen olevamme jollain tavoin niihin syyllisiä. Kuvittelemme voivamme poistaa ne rakkauden, rukouksen, älyn tai sinnikkyyden avulla, kunhan vain tarpeeksi yritämme.

Emme tiedä, mikä on pielessä ja mitä tehdä. Joskus mielessämme välähtää, että alkoholismi voi olla osasyynä ongelmiimme, mutta sen pitemmälle emme halua ajatella. Sen sijaan ajattelemme, että kaikki olisi hyvin, jos alkoholisti vain muuttuisi. Mutta hän ei muutu meidän tahdostamme. Ennen pitkää alamme pitää häntä julmurina, joka ei ollenkaan välitä siitä, miltä meistä tuntuu. Toiset taas syyttävät itseään sanoen: "Jos minä vain olisin kauniimpi, parempi ja ..., hän ei olisi niin kauhea." Tällaisessa syyttelyssä tulemme aina olemaan tappiolla. Pahinta on, että samalla menetämme toivomme.

Vain harvat tulevat Al-Anoniin muuttuakseen itse. Useimmat tulevat, koska muut keinot eivät ole tepsineet ja ideat ovat vähissä. Tulemme alkoholistien hoitolaitoksen ohjaamana tai ollaksemme tukena vastaraitistuneelle läheisellemme. Myös avioeron uhka tai alkoholistin sairaus tai kuolema voi tuoda meidät Al-Anoniin. Joskus tulemme tueksi toiselle alkoholistin läheiselle. Huomaammekin siellä, että omat ongelmamme ovat paljolti samoja kuin muiden.

Nekin meistä, jotka ovat tunnistaneet alkoholismin perheen ongelmaksi, eivät tiedä, mitä voisivat tehdä. Tähänkään mennessä mikään ei ole auttanut - ei viinapullojen tyhjentäminen eikä piilottaminen, ei rahan kätkeminen. Olemme myös juoneet itse, jotta alkoholisteille jäisi vähemmän juotavaa tai jotta meillä olisi edes jotain yhteistä heidän kanssaan. Olemme riidelleet, anelleet, neuvotelleet, lähteneet kotoa, palanneet kotiin, uhkailleet, jättäneet uhkauksemme toteuttamatta tai toteuttaneet ne syyllisyyttä tuntien. Olemme puhuneet alkoholisteille järkeä, aikatauluttaneet heidän vapaa-aikansa ja valvoneet heidän tekemisiään.

Olemme syyttäneet ja rukoilleet sekä välttäneet kaikkea sellaista, mikä voisi saada alkoholistit juomaan. Olemme yrittäneet saada heidät ymmärtämään, että juominen on vaarallista. Olemme loukanneet ja piinanneet. Al-Anonia pidämme viimeisenä mahdollisuutenamme saada juomiselle loppu tai saada alkoholisti hakemaan apua. Heillä vasta hankalaa on, joiden lähipiirissä ei enää juoda tai joilla ei ole yhtään alkoholistia, jota voisi yrittää muuttaa. Käsittämätöntä pahaa oloamme yritämme poistaa muuttamalla olosuhteita, työpaikkaa, vaatteita, ystäviä, asuinpaikkaa, uskontoa - itse asiassa kaikkea mahdollista. Nyt toivomme saavamme apua Al-Anonista.

Tulemme Al-Anoniin moninaisten syiden takia. Toivo paremmasta elämästä saa meidät tulemaan uudelleen.