Ostoskori
0
0,00 €
Al-Anon on oppimista
02.01.2023
"Aloin päästä vuosien jälkeen selville mistä on kysymys. Luovuttamisesta, itsensä kehittämisestä, tilin- teosta itsensä kanssa ja eteenpäin katsomisesta."
Kirjoitan teille nyt muutaman rivin ajatuksia Al-Anon ryhmäläisenä. Olen käynyt ryhmässä noin 7 vuotta. Minulle ei ollut kovinkaan vaikeaa mennä ryhmään, mutta avun tarve oli suuri.
Ensimmäiset vuodet Al-Anon ryhmässä menivät toistellessa mitä alkoholistiläheiselleni kuuluu. Nyt juo, nyt on raittiutta, nyt taas juodaan. Se ei kuitenkaan auttanut minua eteenpäin. Mikään ei muuttunut. En saanut sitä tyyneyttä, mitä luvattiin.
Sitten aloin kertoa mitä minulle kuuluu ja miten tämän juupas- eipäs elämän olen jaksanut. Sekään ei vielä sysännyt eteenpäin. Varsinkin tyyneys oli kadoksissa. Vasta kun vuosia oli kulunut tarpeeksi monta aloin nähdä omaa rooliani selvemmin. Sitä mahdollistamista, uhriutumista, marttyyriutta, pätemistäni, itsesääliä ja hoivaviettiäni. Nyt elämän kokonaiskuvassa alkoi tapahtua muutosta. Aluksi luovutin alkoholistiläheisen täysin korkeammalle voimalle. Sitten aloitin työskentelyn itseni kanssa.
Nämä edellä mainitut seikat vaativat yksittäistä huomiotani jokainen. Tehtävä ei ollut helppo eikä mukava. Kaikenlaisia ikäviä vaikuttimia ja luonteenpiirteitä minustakin löytyi. Käsitys itsestäni joutui pöyhennyksen kohteeksi. Varsinkin tuo uhriutuminen oli ikävää siivottavaa. "Minulle aina käy tässä elämässä huonosti". Ihanko totta? Enkö tosiaan itse vaikuta ja ota vastuuta omasta onnellisuudestani ja elämäni laadusta?
Ikuisesti voi jäädä syyttämään olosuhteita. Läheisen alkoholismi on tosiaan "olosuhde". Läheiseen ei voi vaikuttaa vaikka kuinka olisi hoitaja. Se tie ei lopu koskaan. Hoivavietin purkamisessa on ollut valtavan paljon työtä. On niin tyydyttävää hoivata heikompaansa ja olla itse vahva kuin Peppi Pitkätossu.
Aloin päästä vuosien jälkeen selville mistä on kysymys. Luovuttamisesta, itsensä kehittämisestä, tilin- teosta itsensä kanssa ja eteenpäin katsomisesta. Alkoholistiläheiseni juo ja ei juo, edelleen. Mutta se ei enää sysää minua epätoivon syvään kaivoon. Olen ihan itse, Huom! minä itse, valinnut jatkaa elämää alkoholistiläheiseni kanssa. Olen päässyt yli alkuvuosien kompastelusta. Nyt käännän katseeni ensin omaan vointiin. Pöyhennettävää ja tilintekoa riittää muillakin elämän osa-alueilla kun Al-Anon ohjelman sisäistää.
Alkoholistin läheinen ei näytä enää kävelevältä katastrofilta. Näkyy muitakin värisävyjä, entisen harmaan maiseman sijaan. Al-Anon ryhmässä käyminen on pitkä projekti. Matkalla olo on tyydyttävää oppimista ja vertaistukea ja uusia ystäviä. Ja mitä alkoholistiin tulee: niin kauan kuin on elämää, on toivoa!
Outi, Kaakkois-Suomi