Al-Anon-tie - hidas, mutta varma

"Yksi on varmaa: Al-Anon-ohjelma on monitasoinen ja vaativa, mutta sen myötä ihmisen on mahdollista muuttua. Jo 90-luvulla muistan ryhmissä sanottavan, että Al-Anon on "henkilökohtaisen vapauden tie". "

 Olen viime aikoina keskustellut ihmisten kanssa, jotka etsivät apua tukalaan tilanteeseensa eivätkä vielä ole liittyneet ryhmiimme. Monella on hätä ja jokin pika-apu olisi tarpeen. Eikö sellaista tosiaan ole? Ehdotan, että riitelyä vältettäisiin tai että alkoholistin annettaisiin päättää omista asioistaan. - Toivon, että ehdottamani apu rauhoittaa hetkeksi, mutta tuloksia paranemisesta tuskin tulee ilman syvällisempää otetta. Yksi on varmaa: Al-Anon-ohjelma on monitasoinen ja vaativa, mutta sen myötä ihmisen on mahdollista muuttua. Jo 90-luvulla muistan ryhmissä sanottavan, että Al-Anon on "henkilökohtaisen vapauden tie". Sitä tietä olen mietiskellyt vuosia.

Al-Anon-ohjelmaa voi toki harjoittaa monin eri tavoin. Koska olemme jo syntymästämme erilaisia, tapamme toimia riippuu persoonallisuudenrakenteista, kiinnostuksen kohteista ja monesta muusta tekijästä. Minulle on tullut vuosien aikana yhä selvemmäksi, kuinka ohjelma mahdollistaa ajattelun syvällisemmän tason. Joku suomalainen filosofi on nimittänyt tätä tasoa "syvähenkiseksi elämäksi", eräs kuvailee sitä ajattelun dimensioiksi, tasoiksi. Ihminen itse ei tiedosta näitä tasoja ja liikkuu niiden välillä huomaamatta sitä itse.

Kesällä olen kokenut monia syvällisen olemisen virtoja. Niihin liittyy lämmintä rakkauden tunnetta. Jälkeenpäin oivalsin, että nämä rakkauden kokemukset olivat pyyteettömiä vailla vaatimuksia, varauksia. Vaikka en itseäni sen kummemmin voinut tutkia uskon, että siihen liittyi myös hyvä omanarvontunne ja rakkaus itseäni kohtaan.

Avioliitossani ei tilaa tällaiseen kohtaamiseen ehkä ollut. Voimat kuluivat asioita järjestellessä, muista ja itsestä huolehtimisessa. - Siis tavallista arkielämää, johon vähitellen sitten tuli mukaan vielä alkoholismin varjo ja kaikki siihen liittyvät ongelmat.

Viidennen askeleen myötä olen miettinyt elämääni, ominaislaatuani, tekemisiäni ja ongelmiani. Olen näkevinäni ne aika selvästi ... hetkinen, olenko tosiaan? Eikö ole niin, että avioliiton jälkeenkin toimin aivan samalla tavalla kuin sen aikana? Vähitellen näen syvemmällä ne esteet, jotka tukkivat rakkauden tiet. Ne ovat vanhoja turvarakenteitani, jotka tukivat minua lapsuuden kotioloissa. Egoistinen asioiden järjestely ei ole vastuunkantoa, vaikka sitä siksi voi selittää. Tällaisen ylivastuullisen käytöksen takana näen hylätyksi tulemisen pelkoa. Elämässäni ei ehkä toteudukaan kaikki se, mitä siihen tulisi kuulua: työ, perhe, matkat jne... - Omasta sokeudestaan luopuminen on vaikeaa, minun kohdallani se edellytti, että menen ikään kuin rikki.

Ryhmässä olemme todenneet, ettemme enää riitele. Siihen ei ole aihetta, eikä minun oikeassa oleminen ole välttämätöntä. - Tämä kyky olla riitelemättä on juuri se, joka rauhoittaa kotia ja tuo lempeyttä ihmissuhteisiin. Voimme olla eri mieltä asioista, mutta otamme toistemme mielipiteet huomioon ja teemme päätökset yhteisymmärryksessä. Näinhän tulisi toimia myös omassa kodissamme.

Kuudennen askeleen mukaisesti saamme apua Korkeammalta Voimalta, kun itse emme kaikkea tiedosta. Minun kohdallani nämä muutokset ovat isoja ja pieniä ihmeitä. Elämääni on tullut rakkautta, niin että se saa minut hämmästelemään; tunnen lempeyttä ja hellyyttä odottamattomissa tilanteissa ja ihmissuhteissa: Vanha koulutoveri tuntuu yllättäen läheiseltä, Al-Anon-ystävän kohtaaminen lämmittää sydäntä, pihan kukka tuntuu kiittävän vedestä ja metsän puut kuuntelevat.

Ursula

Toipumiskertomus on poimittu lehdestä: Tietoavain 9/2021