Al-Anonin alustus Kuopion kesäpäivillä 

"Sain itse tutustua ohjelmaan ja etsiä omia ratkaisuja. Tärkeäksi tuli käsite irrottautumisesta. Ymmärsin, että alkoholisti juo, jos haluaa, teenpä minä mitä hyvänsä. Juomien kaataminen viemäriin, järjen puhuminen, selittelyt tai muut eivät auta. Jätin juomisen alkoholistin asiaksi. "

Olen Merja, raitistuneen alkoholistin vaimo ja Al-Anon-yhteisön jäsen.

Mistä tietää, että perheessä joku juo liikaa? Eikö se ole alkoholisti, joka näkyy, joka ryyppää ja ehkä häiriköi? Kyllä usein. Ei kuitenkaan aina ole niin. Se alkoholistihan voi olla niin vitsikäs ja hyväntuulinen, mutta entäpä vaimo? Siinä vasta on kärttyisä ihminen. Alkoholismi on koko perheen sairaus. Juominen ei ole vain juovan ihmisen itsensä asia. Se juominen vaikuttaa kaikkiin lähellä oleviin ihmisiin: puolisoon, lapsiin, ystäviin, työtovereihin ja muihin läheisiin. Siksi on Al-Anon. Kun halu lopettaa juominen on ainoa pääsyvaatimus AA:han, niin ainoa pääsyvaatimus Al-Anoniin on se, että kärsii tai on kärsinyt jonkun läheisen ihmisen juomisesta.

Me Al-Anonissa jaamme kokemuksemme ja toivomme. Toimintaperiaate on sama kuin AA:lla. Kokoonnumme yhteisiin palavereihin ja noudatamme 12 askeleen ohjelmaa, joka on muokattu AA:n 12 askeleen ohjelmasta meille sopivaksi. Luemme päivä kerrallaan-tekstejä ja jokainen saa käyttää oman puheenvuoron tai olla käyttämättä ja vain kuunnella.

Uskaltaako sinne Al-Anoniin mennä? Läheisen juominen on monelle häpeän asia; asia, jota on piilotellut ehkä vuosikausia. Niin se oli minullakin ja kynnys mennä Al-Anoniin oli korkea. Oli vaikea tunnustaa, että tarvitsee apua, ettei selviä yksin. Syylliseksikin voi välillä itsensä tuntea toisen juomisesta.

Me olemme myös nimettömiä, esiinnymme etunimellä tai kutsumanimellä. Ja luottamus ­- se on tärkeää. Ryhmässä puhutut asiat pysyvät ryhmän sisällä. Niinpä tulokas voi rauhassa ja pelotta tyhjentää sydäntään.

Olemme myös omavaraisia. Emme ota rahaa ulkopuolisilta vaan kustannamme kahvit, palaveripaikan vuokran ja muun sellaisen omin varoin. Varattomuus ei ole kuitenkaan este tulla mukaan.

Itse pääsin mukaan Al-Anoniin jo kauan sitten, kun mieheni vielä joi. Elämäni oli muuttunut pimeäksi tunneliksi enkä tiennyt kuinka päästä pois. Omavoimaisuus ja ehkä ylpeyskin estivät minua hakemasta apua. Kerran kuitenkin rohkaisin mieleni ja menin Al-Anon-kokoukseen. Se oli parasta mitä saatoin tehdä. Viimeinkin oli paikka, jossa saatoin purkaa tuskaani. Oli ihmisiä, jotka olivat kokeneet samaa, jotka ymmärsivät, mutta eivät antaneet ohjeita. Sain itse tutustua ohjelmaan ja etsiä omia ratkaisuja. Tärkeäksi tuli käsite irrottautumisesta. Ymmärsin, että alkoholisti juo, jos haluaa, teenpä minä mitä hyvänsä. Juomien kaataminen viemäriin, järjen puhuminen, selittelyt tai muut eivät auta. Jätin juomisen alkoholistin asiaksi. En puuttunut siihen, en kaatanut juomia viemäriin, en selitellyt muille. Ilman Al-Anon-ohjelmaa ja ilman Al-Anon-ystäviäni en olisi osannut muuttaa käyttäytymistäni. Jos alkoholisti ei ollut kunnossa, kun olin lähdössä jonnekin, lähdin itse. Ja mikä tärkeintä, olin rauhallinen lapsemme kanssa, vaikka mies yritti juoneena minua ärsyttää. Kaikki tämä aiheutti alussa sen, että mies joi enemmän ja meille oli ero tulossa. Mutta sitten mies saavuttikin oman pohjansa ja lähti hakemaan apua AA:sta. Kun yksi perheessä muuttuu, toistenkin on muututtava jollakin tavalla. Se oli muutos elämässämme ja siitä lähti matka parempaan päin. Se, että minä olin käynyt Al-Anonissa, auttoi asiaa.

Nyt olemme saaneet elää jo pitkään raitista elämää. Mies käy edelleen AA:ssa ja minä Al-Anonissa. Nämä ovat elämäntaidon ohjelmia.

Kiitos AA:lle, kiitos Al-Anonille.

Onnea Kuopion AA:lle 70 vuodesta. 

Toipumiskertomus on poimittu lehdestä: Tietoavain 8/2022