Ostoskori
0
0,00 €
Anteeksi
26.03.2025
"Olen tehnyt surutyötä hyväksyäkseni, että olen tärvännyt kymmeniä vuosia elämästäni vääränlaisella kiltteydellä ja kuvitellen, että puhumalla ja vahtimalla ja kaikenlaisella vallankäytöllä saisin puolisosta haluamani kaltaisen. "
Tuon sanan suunnaton merkitys tuntuu jyskyttävänä päänsärkynä ja ahdistuksena. Vaikka tiedän, että aito anteeksi antaminen vapauttaa minut menneestä, minua pelottaa.
Mikä pelottaa? Se, että ex-puoliso taas ymmärtää asian niin, että voimme palata entiseen elämään! Ja juuri sitä en enää koskaan halua. Olen tehnyt surutyötä hyväksyäkseni, että olen tärvännyt kymmeniä vuosia elämästäni vääränlaisella kiltteydellä ja kuvitellen, että puhumalla ja vahtimalla ja kaikenlaisella vallankäytöllä saisin puolisosta haluamani kaltaisen.
Olen eläkkeellä ja asun omassa vuokra-asunnossa. Ja tulen asumaan. Olen alkanut tämän tosiasian kertoa myös miehelle. Hän tietenkin syyttää minua julmaksi. Onhan hän oppinut pitämään itsestään selvänä sitä, että minä huolehdin kaikista kodin asioista.Miehellä alkaa olla muisti- ja motoriikkaongelmia holtittoman elämän seurauksena, mutta hän ei halua niitä myöntää eikä ole hakenut apua. Hän on ollut kuivilla minun vahtimanani kohta 7 vuotta, muutamaa retkahdusta lukuunottamatta. Minä annan edelleen hänelle Antabus-annoksen tiistaina, torstaina ja lauantaina. Hänen kuivahumalakäytöksensä ei ole loppunut: turhaa höpötystä, ahdistusta, aloitekyvyttömyyttä, masennusta, pakkomielteitä, katkeraa syyttelyä...
Olen todella iloinen, että olen vihdoin ymmärtänyt irrottautua asioista, joille en mitään mahda. Paluuta entiseen ei ole.
Luovutan mieheni Jumalan haltuun. Hän tietää, mikä on tämän ihmisen polku. Mies ei voi ottaa vastuuta elämästään, ellen anna hänelle tilaa tehdä niin.
Rakkaudellisin teko tässä tilanteessa on päästää irti ja antaa tilaa itselle ja toiselle. Aito rakkaus ei katoa.
Rakkauden oppilas