Ostoskori
0
0,00 €
Ensimmäiset asiat ensiksi
02.08.2021
"Parhaita hetkiä itseni kanssa on ne onnistumisen hetket, kun huomaan nauttivani elämästäni ja hetkestä ja kykenen keskittymään vain itseeni sekä vapautuneeseen hymyyn. ."
Viime aikoina olen tehnyt inventaariota hyvistä ja huonoista luonteenpiirteistäni sekä tavoistani toimia elämän eri tilanteissa. Olen oivaltanut sen, että minusta on tullut vahva suorittaja, jolle ei mikään riitä. Vaadin itseltäni, mutta myös muilta. Samalla kuitenkin koen, ettei minulla ole vaihtoehtoja. Olen sitoutunut tiettyyn ammattiin ja minulla on muitakin velvoitteita, joita en voi ohittaa. Vedän itseni äärirajoille. Saan tehokkuudestani tyydytystä. Pysähtyminen on vaikeaa ja vaatii suuria ponnisteluja. Minulla on aina mielenpäällä jotain mikä on tekemättä tai minkä minä tai joku muu voisi tehdä. Ei siis ole ihme, että tämmöisen suorittamisen myötä tunnen olevani usein lopen uupunut. Uupuneena minulla on taipumusta valittaa ääneen ja voivotella. Voi minua raukkaa... Myönnän herkästi siis uhrautuvani. Tässä noidankehässä olen melko raskasta seuraa niin itselleni kuin kanssaeläjille.
Al-Anonin iskulauseista kaikkein vaikein rasti minulle on "ensimmäiset asiat ensiksi". Suorittajaminäni ei ymmärrä alkuunkaan, että ensimmäinen asia on oma hyvinvointi ja siihen keskittyminen. Olen tähän asti kuvitellut, että iskulauseella tarkoitetaan listan ensimmäisen (eli kiireellisimmän) työn tekemistä. Tämän olen ilokseni oppinutkin, teen kiireelliset työt ensin ja siirryn listalla sitä mukaa eteenpäin. Olen myös opetellut delegoimaan "vähemmän kiireellisiä" tai "ei niin tähdellisiä" juttuja muille. Haasteena on vain se, ettei minun keksimät työt lopu tekemällä. Olen suorastaan mestari keksimään uusia tehtäviä lisää päivittäin. Näiden tehtävien tekemättä jättämisessä ei oikeasti ole kyse elämästä tai kuolemasta, mutta minun maailmassani ja mielenrauhan sekä tyyneyden ylläpidossa niillä on suuri arvo. Onko tämä minulle hyväksi? Ei. Mutta, haluanko luovuttaa tämän virheellisyyteni? Kyllä ja en. Siinäpä se onkin!
Alkoholismi on tunne-elämän sairaus ja myös läheiset sairastuvat. Al-Anonissa oppii tekemään kokonaisvaltaista ja syvällistä itsetutkiskelua. On sairasta suorittaa sillä tavalla kuin minä teen. Saan kuitenkin ahkeruudestani ja tekemisistäni tyydytystä. Tehokkaana ja toimeliaana koen olevani tärkeä ja arvokas. En kaipaa enää niinkään muiden ihmisten hyväksyntää, mutta itselleni itseni hyväksyminen on vahvasti kytköksissä saavutuksiini ja erityisesti tämä korostuu työelämässä. Tällä on minulle iso merkitys. Jopa niin iso, että olen valmis riskeeraamaan kaikki ihmissuhteeni, elämäni ja terveyteni sen tähden. Surullista. Loma-ajat on minulle vaikeita. En pysty nauttimaan suurimmasta osasta vapaa-päivää. Harjoittelen hetkessä elämistä ja hölläämistä päivittäin.
Parhaita hetkiä itseni kanssa on ne onnistumisen hetket, kun huomaan nauttivani elämästäni ja hetkestä ja kykenen keskittymään vain itseeni sekä vapautuneeseen hymyyn. Tänään pieni pyörälenkki aurinkoisessa säässä oli minulle hyväksi. Edellisellä kerralla saman lenkin tehtyäni keskityin suorittamiseen. Laskin matkan varrella kuinka monta erilaista kasvia näen ja tunnistan. Se ei ollut minulle hyväksi. Onneksi näen niitä pieniä asioita missä voin halutessani muuttaa itseäni ja toimintatapojani. Muuttuminen ei ole helppoa. Onneksi voin halutessani luovuttaa osan myös korkeammalle voimalleni. Hiljaa hyvä tulee.
Nina