Ostoskori
0
0,00 €
Hoitamaton vene
26.11.2024
"Kuinka osuva vertauskuva tuo vene onkaan vuosikymmeniä jatkuneesta asioiden lykkäämisestä ja piilottelusta elämässämme! Hievahtamaton, käyttökelvoton vene on aivan kuin minun ja mieheni suhde, jossa mikään ei enää toimi ja kaikki tuntuu äärimmäisen raskaalta ja ahdistavalta. "
Menimme rantaan kääntämään veneen kumolleen talveksi niin kuin olemme joka syksy pitäneet tapanamme. Toimenpiteeseen kuuluu myös tuhtoihin kertyneen veden valuttaminen pois, ettei se talvella jäätyessään rikkoisi venettä lisää. Se, että tuhtoihin on päässyt vettä, kertoo jo veneessä olevan vuotavia kohtia.
Kun yritimme kääntää venettä, totesimme sen painavan niin paljon, että meidän voimin ei ollut mitään mahdollisuutta saada paattia hievahtamaankaan.
Kun muutimme tälle paikkakunnalle viisi vuotta sitten, tiivistin veneen vuotavia kohtia pohjasta ja sisäsaumoista Plastic paddingilla ja hankin tuhtojen valutusreikiin tapit, ettei niistä valu sadevettä sisään. Minua ahdisti tämä työ kovasti, koska minusta se olisi ollut puolisoni hommaa, minähän huolehdin kaikesta muusta. Hän ei ole kuitenkaan koskaan ollut innokas näihin "miesten töihin", joten minä olen ottanut nekin hoitaakseni.
Vuosikymmenten myötä olen kuitenkin tästä asetelmasta äärimmäisen uupunut. Tunnen oloni turvattomaksi, kun rinnallani ei ole ollut ketään, johon voisin luottaa ja nojautua. Mies on ollut yhteisten lastemme maailmalle lähdettyä kolmas lapseni, kuin arvaamaton teini, joka on tuottanut yhä uusia ikäviä yllätyksiä arkeemme.
Kuinka osuva vertauskuva tuo vene onkaan vuosikymmeniä jatkuneesta asioiden lykkäämisestä ja piilottelusta elämässämme! Hievahtamaton, käyttökelvoton vene on aivan kuin minun ja mieheni suhde, jossa mikään ei enää toimi ja kaikki tuntuu äärimmäisen raskaalta ja ahdistavalta.
Mitä siis voin tehdä? Hankkiutua eroon tuosta romusta. Se onnistuu vain puhkaisemalla pohja jollakin keinolla, että valtava vesitaakka valuu sieltä pois, sillä eihän romukuljetuskaan voi sitä nostaa, jos se painaa tonnin! Sitten neuvon miestä joko lopettamaan venepaikan vuokrauksen tai ostamaan uuden veneen. Tai miksi minun pitäisi häntä neuvoa? Jos hän ei osaa tehdä asialle mitään, eikö ole hänen asiansa kysyä apua valitsemaltaan taholta?En ole myöskään lainkaan varma, haluanko tämän miehen kanssa ruveta uutta venettä tuhoamaan…
Nyt olen asunut kuukauden omassa vuokra-asunnossani. Olen tuntenut suurta helpotusta: täältä pienen etäisyyden päästä minun on helpompi ymmärtää, miten sairaalloisen kietoutunut olen ollut tuon ihmisen elämän sääntelyyn ja ohjailuun. Olen hämmästynyt, miten olen alkanut tuntea myötätuntoa tuota ihmistä kohtaan. Nyt annan hänelle tilaisuuden ottaa itse vastuun elämästään.
Ja lopultakin: tunnen myötätuntoa itseäni kohtaan! Kuka muu minun elämästäni ja tarpeistani tietää kuin minä itse? Vihdoin minulla on rohkeutta asettaa rajoja sille, mitä muut saavat elämässäni määritellä.
Kun minä koen, että Jumala rakastaa minua ja pitää minusta huolen, minulla on varaa jakaa tätä rakkautta läheisilleni. Tätä varten elän täällä maailmassa.
Kun yritimme kääntää venettä, totesimme sen painavan niin paljon, että meidän voimin ei ollut mitään mahdollisuutta saada paattia hievahtamaankaan.
Kun muutimme tälle paikkakunnalle viisi vuotta sitten, tiivistin veneen vuotavia kohtia pohjasta ja sisäsaumoista Plastic paddingilla ja hankin tuhtojen valutusreikiin tapit, ettei niistä valu sadevettä sisään. Minua ahdisti tämä työ kovasti, koska minusta se olisi ollut puolisoni hommaa, minähän huolehdin kaikesta muusta. Hän ei ole kuitenkaan koskaan ollut innokas näihin "miesten töihin", joten minä olen ottanut nekin hoitaakseni.
Vuosikymmenten myötä olen kuitenkin tästä asetelmasta äärimmäisen uupunut. Tunnen oloni turvattomaksi, kun rinnallani ei ole ollut ketään, johon voisin luottaa ja nojautua. Mies on ollut yhteisten lastemme maailmalle lähdettyä kolmas lapseni, kuin arvaamaton teini, joka on tuottanut yhä uusia ikäviä yllätyksiä arkeemme.
Kuinka osuva vertauskuva tuo vene onkaan vuosikymmeniä jatkuneesta asioiden lykkäämisestä ja piilottelusta elämässämme! Hievahtamaton, käyttökelvoton vene on aivan kuin minun ja mieheni suhde, jossa mikään ei enää toimi ja kaikki tuntuu äärimmäisen raskaalta ja ahdistavalta.
Mitä siis voin tehdä? Hankkiutua eroon tuosta romusta. Se onnistuu vain puhkaisemalla pohja jollakin keinolla, että valtava vesitaakka valuu sieltä pois, sillä eihän romukuljetuskaan voi sitä nostaa, jos se painaa tonnin! Sitten neuvon miestä joko lopettamaan venepaikan vuokrauksen tai ostamaan uuden veneen. Tai miksi minun pitäisi häntä neuvoa? Jos hän ei osaa tehdä asialle mitään, eikö ole hänen asiansa kysyä apua valitsemaltaan taholta?En ole myöskään lainkaan varma, haluanko tämän miehen kanssa ruveta uutta venettä tuhoamaan…
Nyt olen asunut kuukauden omassa vuokra-asunnossani. Olen tuntenut suurta helpotusta: täältä pienen etäisyyden päästä minun on helpompi ymmärtää, miten sairaalloisen kietoutunut olen ollut tuon ihmisen elämän sääntelyyn ja ohjailuun. Olen hämmästynyt, miten olen alkanut tuntea myötätuntoa tuota ihmistä kohtaan. Nyt annan hänelle tilaisuuden ottaa itse vastuun elämästään.
Ja lopultakin: tunnen myötätuntoa itseäni kohtaan! Kuka muu minun elämästäni ja tarpeistani tietää kuin minä itse? Vihdoin minulla on rohkeutta asettaa rajoja sille, mitä muut saavat elämässäni määritellä.
Kun minä koen, että Jumala rakastaa minua ja pitää minusta huolen, minulla on varaa jakaa tätä rakkautta läheisilleni. Tätä varten elän täällä maailmassa.
Kiitollinen Al-anonin jäsen