Ostoskori
0
0,00 €
3. askel: Päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme jumalan huomaan-sellaisina kuin hänet käsitimme
29.08.2022
"En voi parantaa ketään tai ratkaista heidän ongelmiaan. Minulla oli oma elämä elettävänä."
Polullani,
elämän ja tahdon luovuttaminen korkeamman voiman huomaan ei ollut
niinkään päätös vaan pakon sanelema sylkäisy. Elin elämäni
valtaisan vastuun sanelemana: ylikuormittuneena niin henkisesti,
fyysisesti kuin emotionaalisesti, valmiiksi polvillani ja valmis
työntämään kaiken sylistäni.
Vaikka käytin valtaosan ajastani huolehtien, pelossa eläen ja yrittäen kontrolloida kaikkea ympärilläni, asiat itse asiassa karkasivat vain kauemmas ulottuviltani. Mitä enemmän tarrauduin, sitä enemmän elämäni valui sormieni välistä. Tämä toimimaton kaava minun tuli toistaa moneen otteeseen ennen kuin olin valmis yrittämään toisenlaista lähestymistapaa. Itse asiassa kompuroin omavoimaisuuteni ja ylpeyteni kanssa useita vuosia ja yhä edelleen löydän itseni toisinaan pyrkimästä vanhoihin toiminta- ja ajattelumalleihin.
Tänään kuitenkin tiedän sen olevan inhimillistä ja ymmärrettävää. Kipuiluni ei tee minusta viallista. Voin katsoa itseäni kuten ystävääni tai lasta ja tuntea myötätuntoa. Olen usein kuullut vastoinkäymisten tekevän meidät vahvemmiksi. Jotkut kokemukset avartavat näkökantaamme, opettavat meitä mutta voivat myös rikkoa mielen tai avata sen toiselle tasolle.
Minulle jumala terminä oli pelottava ja tuomitseva. Konservatiivisen uskonnollisen perheen lapsena olin nähnyt jumalan enimmäkseen vihaisena ja tuomitsevana. Miten elämän, pelot ja läheiseni voisi luovuttaa tällaiselle hahmolle? Sanana jumala oli minulle vaikea ja puhunkin nykyisin usein ennemmin korkeammasta voimasta tai prosessista. Al-Anoniin tullessani kuulin aika pian, että korkeamman voiman voi luoda itse itselleen sopivaksi. Minulla oli kuitenkin vaikeuksia muodostaa tämä hahmo itselleni. En kokenut, että kukaan tai mikään voisi ottaa taakkani kannettavaksi. Niin suurta voimaa ei ollut olemassa.
2017 alkukesällä istuin parvekkeellani lukien Al-Anon- kirjallisuutta. Luin ja ahmin tietoa noihin aikoihin todella paljon. Aurinko paistoi ja luonto esitteli parastaan. Valon määrällä on aina ollut valtaisa vaikutus energiatasoihini ja voimavaroihini. Yhtenä hetkenä tunsin itseni hyvin pieneksi. Pihallani kasvaa satavuotias tammi, joka oli juuri alkanut vihertää ja piirtyi taivaalla aurinkoa vasten. Aurinko paistoi eikä minulla ollut mitään tekemistä ympärillä näkyvien asioiden kanssa. Asiat olivat täysin minun vaikutuspiirini ulkopuolella kuten valtaosa ympärilläni tapahtuvasta. Minulla ei ole supervoimia tai taikavoimia. En voi parantaa ketään tai ratkaista heidän ongelmiaan. Minulla oli oma elämä elettävänä. Näen tänä päivänäkin tuon hetken mielessäni, mutta ulkopuolisena, jonkun muun silmin. Voin antaa läheisteni elää ja tehdä omat virheensä ja luottaa heidän löytävän vastauksensa, jos niin on tarkoitettu.
Ollakseni rehellinen, alkuvaiheessa luovutin liiallisestikin asioita korkeammalle voimallani ja jätin oman vastuuni hoitamatta. Tätä tapahtuu edelleen toisinaan, mutta tiedän olevani oikealla polulla. Toisinaan menen eteenpäin taaperon askelin, toisinaan valtavilla harppauksilla, joskus taaksepäin. Polku on päättymätön, mutta rakennettu kivipohjalle. Ja jos eksyn polulta, tiedän löytäväni sille takaisin. Yhä edelleen löydän toisinaan itseni murehtimasta yöllä tai havaitsen reagoivani toisinaan aiempien mallien mukaan. Matkakumppanina ei kuitenkaan enää ole pelko vaan luottamus ja toivo.
Ohjelmamme ei ole suoritus vaan elämäntapa. Luen paljon elämänhallintaan ja itsensä kehittämiseen liittyvää kirjallisuutta. Usein löydän lähteestä riippumatta paljon yhtäläisyyksiä Al-Anonin kirjallisuuteen. Sanat poikkeavat, mutta sisällöissä on paljon samaa. Tyyneysrukous tiivistääkin muutamaan lauseeseen keskeisen sanoman hyvään elämään.
En lupaa itselleni, etten tee enää virheitä tai eksy polulta. Tulen toistamaan sen vielä monesti. En koskaan tule valmiiksi, mutta voin silti elää hyvää ja tyyntä elämää. Aina löytyy jotain missä kasvaa ja kehittyä.
Nimetön