Kuinka se voi olla niin vaikeaa?

"Kuinka monesti olin halussani muuttaa puolisoani miettinyt: kuinka se voi olla niin vaikeaa. Jos hän rakastaisi minua, hän muuttaisi tapojaan. Opin armollisemmaksi hänen vikojaan kohtaan"

Läheiseni joi ja juhli. Toivoin, että hän lopettaisi. Läheiseni surffaili televisiokanavilla ja piti kaukosäädintä hallussaan. Läheiseni ei jakanut kotitöitä tasapuolisesti. Läheiseni sotki perheemme raha-asiat. Näitä ihmettelyjä minulla riitti loputtomiin. Esitin usein kuinka hänen tulisi käyttäytyä ja miten vaikeaa elämäni oli, kun hän ei huomioinut toiveitani. Eikö hän rakasta minua, vaikka toiveeni ovat vain pyrkimyksiä saada yhteisestä elämästämme parempi. Eräänä syksyisenä iltana hain apua Al-Anonista - elämäni oli umpikujassa. Opin ryhmässä, että en voi muuttaa toisia. Opin, että jos teen aina kaiken samalla tavoin seurauksetkin pysyvät samoina. Opin, että jos muutan käytöstäni se aiheuttaa muutoksia lähimmäisissäni ja elämäni kaaokseen tulee tyyneyttä ja järjestystä. Al-Anonin askeleet tuntuivat kiinnostavilta ja helpoiltakin. Ajattelin, että mikäpä tuossa, saatanhan kokeilla, josko ne voisivat auttaa minua.

Minulle ehdotettiin, että kannattaa antaa läheisensä hoitaa asiat, mitkä hänelle kuuluvat. Joku kysyi, olenko ajatellut, ettei juopuneen kanssa kannata väitellä. Onko minulla varasuunnitelmia, jos tilanne kotona kiristyy uhkaavaksi. Haluatko olla aina oikeassa vai onnellinen. Jouduin kysymään mitkä tavoistani ovat minulle haitallisia ja haluanko luopua niistä. Toki halusin muuttua paremmaksi, mutta itseni muuttamisen huomasin hankalammaksi kuin olin kuvitellut. Jälleen nousi mieleeni kysymys: kuinka tämä voi olla niin vaikeaa. Vanha kysymys ohjasi oivallukseen. Kuinka monesti olin halussani muuttaa puolisoani miettinyt: kuinka se voi olla niin vaikeaa. Jos hän rakastaisi minua, hän muuttaisi tapojaan. Opin armollisemmaksi hänen vikojaan kohtaan. Läheiseni sairastaa alkoholismia; minä poden läheisriippuvuutta. Minulla on tarpeeksi tehtävää omissa tavoissani ja voin antaa miehelleni rauhan kohdata omaan elämänsä haasteet. Haasteet ovat todellakin usein vaikeita kummallekin. Rakkaus voi teettää työtä ja olla vaikeaakin ja silti ihmeellistä ja voimaannuttavaa.

Ohjelma olisi murtanut minut, ellen olisi hellittänyt ja luovuttanut ohjaksia Korkeammalle Voimalleni. Ymmärsin, että Hän määrää tahdin ja asiat tapahtuvat kun niiden on tarkoitus tapahtua. Iskulause hiljaa hyvä tulee muistuttaa, ettei ohjelma vaadi minua muuttamaan itseäni tempoillen ja väkisin vaan armollisesti ja rakastaen. Toki alati pyrkien hyvään suuntaan. Olen saanut ryhmässäni hyviä työkaluja ja kuullut runsaasti käytännössä kokeiltuja selviytymiskeinoja. Nyt etenen ohjelmassa askelia väliin harppoen muutaman kerrallaan ja joskus palaten alkuun ja yrittäen uudelleen. Virheet ja huonot tavat ovat sitkeässä. Pyrkimykseni hyvää kohden jatkuu. Minulla on kaikki aika käytössäni. Koko elämä on kasvua rakkaudella.

Matkalaisena muutoksessa

Toipumiskertomus on poimittu lehdestä: Tietoavain 4/2021