Ostoskori
0
0,00 €
Minun taipaleeni
29.01.2025
"Hän kertoi olevansa aikuinen ihminen, joka osaa lopettaa, kun on sen aika. Mutta ei hän osannut. Sitten se tapahtui, rattijuopumus. Se pysäytti minut. Mieheni ei vieläkään myöntänyt itselleen olevansa alkoholisti. "
Se tapahtui pikkuhiljaa, huomaamatta. En itsekään ensin tajunnut, että mieheni on alkoholisti. Hän keksi aina syitä ottaa muutama olut. Keskiviikko on pikkulauantai, tokihan silloin voi pari-kolme olutta ottaa. Verukkeita löytyi. Aloin puhua hänelle, että hän juo liikaa. Hän kertoi olevansa aikuinen ihminen, joka osaa lopettaa, kun on sen aika. Mutta ei hän osannut. Sitten se tapahtui, rattijuopumus. Se pysäytti minut. Mieheni ei vieläkään myöntänyt itselleen olevansa alkoholisti.
Olin kuullut Al-Anonista jo aikaisemmin. Ryhmään menemiseen oli niin suuri kynnys, etten saanut mentyä. Helpotuksekseni minut auttoi ryhmään yksi AA:n jäsen. Kun tämä kynnys oli kerran ylitetty, oli ryhmään sen jälkeen helppo mennä. Al-Anon-ryhmässä minut otettiin vastaan oikein iloisin mielin. Ryhmän jäsenet kertoivat omista kokemuksistaan alkoholistin rinnalla. Heidän matkansa oli likimain samanlainen kuin minun. Tuntui helpottavalta kuulla heidän tarinoitaan, kuin kuvauksia omasta elämästäni. En ollutkaan yksin.
Aikaa on kulunut jo useita vuosia tästä tapahtumasta. Al-Anon-tapaamiset ovat vähentyneet kohdallani. Ympärilläni on silti auttavia ihmisiä, jotka kysyvät "Miten voit? Kuinka jaksat?". Mieheni jatkaa omaa taisteluaan raitistumisen puolesta. Tervetulotoivotuksessamme sanotaan "että meistä tulee tyytyväisiä ja jopa onnellisia, vaikka alkoholisti vielä joisi." Joten toivoa on.
Reetta
Olin kuullut Al-Anonista jo aikaisemmin. Ryhmään menemiseen oli niin suuri kynnys, etten saanut mentyä. Helpotuksekseni minut auttoi ryhmään yksi AA:n jäsen. Kun tämä kynnys oli kerran ylitetty, oli ryhmään sen jälkeen helppo mennä. Al-Anon-ryhmässä minut otettiin vastaan oikein iloisin mielin. Ryhmän jäsenet kertoivat omista kokemuksistaan alkoholistin rinnalla. Heidän matkansa oli likimain samanlainen kuin minun. Tuntui helpottavalta kuulla heidän tarinoitaan, kuin kuvauksia omasta elämästäni. En ollutkaan yksin.
Aikaa on kulunut jo useita vuosia tästä tapahtumasta. Al-Anon-tapaamiset ovat vähentyneet kohdallani. Ympärilläni on silti auttavia ihmisiä, jotka kysyvät "Miten voit? Kuinka jaksat?". Mieheni jatkaa omaa taisteluaan raitistumisen puolesta. Tervetulotoivotuksessamme sanotaan "että meistä tulee tyytyväisiä ja jopa onnellisia, vaikka alkoholisti vielä joisi." Joten toivoa on.
Reetta