Palvelu herätti itsetuntoni

"Tie oli välillä kivinen, oman itsensä haastaminen ei ole helppoa. Omalla kohdallani se tarkoitti mukavuusalueeltani poistumista."

Aikani palvelutehtävässä on päättymässä ja ennakkoon ajattelin, että nyt tuntuisi haikealta tai surulliselta. Toimin viimeisen vuoteni hallituksen varajäsenenä ja päällimmäiseksi tunteeksi nousee kuitenkin kiitollisuus.

Olen saanut toipua ja palvella eri tehtävissä, nimenomaan tuossa järjestyksessä. Kiinnostus tehtäviin nousi halusta antaa takaisin jotain, mitä olin Al-Anonilta elämääni saanut ja myös halusta jatkaa aktiivisesti toipumista ja henkistä kasvua.

Tie oli välillä kivinen, oman itsensä haastaminen ei ole helppoa. Omalla kohdallani se tarkoitti mukavuusalueeltani poistumista. Ensimmäiseen palvelutehtävään lähtiessäni seisoin asemalaiturilla kahden pinkeäksi täyteenpakatun kassin plus käsilaukun kanssa ja mietin: "Tulikohan kaikki mukaan?" Nyt mukaan pääsee yksi laukku, joka sekin jää vajaaksi. Ja se hätäily, se on pudonnut ainakin puoleen.

Kotoa irtautuminen oli alkuun hankalaa, puhelin oli ulottuvilla koko ajan. Joko soitin usein kotiin tai odotin, että sieltä soitetaan minulle. Kun ei soitettu, hermostuin ja huolestuin ja sama vaikutus, jos soitettiin. Vaati oman aikansa ennen kuin kykenin laittamaan puhelimen äänettömälle ja keskittymään kokoukseen tai vain nauttimaan matkasta.

Kaksi vuotta Tietoavaintoimikunnan puheenjohtajana kului nopeasti ja sain pohdittavakseni, josko palvelu kansainvälisessä tehtävässä olisi mahdollista. Uskaltaisinko? Sain kuin sainkin tarpeeksi rohkeutta lähteä mukaan ja olen siitä iloinen. Sain tuosta tehtävästä itselleni todella paljon voimaa ja, taas kerran, rohkeutta. Olen huomannut, että monta kertaa olen itse ollut se pahin este itselleni, kun olen saanut mahdollisuuden tehdä ja kokea jotain uutta.

Kun minua aikanaan rohkaistiin ryhtymään palvelutehtävään, koin hyvin tärkeäksi sen, että mitään tehtävää ei tarvitse tehdä yksin. Saa erehtyä, tehdä virheitä ja oppia niistä. Aina on vierellä toisia jäseniä, joilta voi kysyä ja jotka auttavat. Me teemme niin, koska olemme olleet samassa tilanteessa aiemmin ja tunteneet samoja tunteita. Ja saa kysyä, monta kertaa ja samaa asiaa niin kauan, että se tulee itselle selkeämmäksi.

Ihan kuin olisin jättämässä hyvästejä. No en, saan jatkaa toimimista omalla alueella. Olen kiitollinen kaikista, joita olen tällä tiellä saanut kohdata. Matkani varrella on ollut iloja ja suuri suru. Nyt minun on aika siirtyä sivuun ja antaa tilaa uusille, innokkaille jäsenille. Tehtävää riittää ja hyvä niin. Jokainen tuo yhteisöön mukanaan epävarmuutensa sekä omat pelkonsa. Mutta: mikä tärkeintä, myös omat taitonsa sekä vahvuutensa ja tekee palvelutehtävästään omannäköisensä.

Näin tässä minun kohdallani kävi.

Rauni