Tiedän miltä tuntuu jäädä kakkoseksi alkoholille

"Välillä hyviteltiin ja usko ja toivo muutoksesta heräsi. Sitten mies taas aloitti juomaan ja huomasin, että jäin taas kakkoseksi alkoholille. Se aiheutti minulle hylkäämisen ja turvattomuuden tunteita. Silloin perheeseemme tulivat syyllistäminen, miellyttäminen, valehtelu, uhkailu ja järkeily. "

Isä putoaa kotitalon rappusissa. Hän kaatuu kiukaan päälle ja pissaa barbileikkiini. Alkoholin liikakäyttöön liittyy paljon sellaista, mitä ei voi missään kertoa, häpeä on jo lapselle tuttu tunne. Nuorena aloin seurustella pojan kanssa, jonka viikonloppuun kuului aina kossu- ja jallupullo. Koin, että en ole parempaa ansainnut. Jossain vaiheessa ymmärsin, että tämä ei ole hyvä juttu ja erottiin juomisen takia. Hiljaisella sitkeydellä hän ujuttautui taas elämääni ja olin tietysti umpirakastunut. Menimme naimisiin ja saimme kolme lasta. Meillä molemmilla oli vaativa työ ja viikonloppuihin kuului tietysti alkoholi, mutta vietimme paljon aikaa yhdessä perheenä ja mies joi olutta kotioloissa. Vähitellen alkoholinkäyttö lisääntyi salakavalasti ja varsinkin niissä hetkissä, kun elämässä oli muitakin haasteita. Mies sairastui ja joutui leikkaukseen, hermokipuja hän hoiti vahvoilla lääkkeillä ja alkoholilla. Yhtäkkiä hän alkoi juoda joka päivä, aloitti tupakanpolton ja ajoi humalassa lapsi kyydissä. Aiemmin ei hän ikinä käyttäytynyt niin - yhtäkkiä hänen käytöksensä muuttui ja moraali katosi.

Alkoholistin läheisen psyykkinen ja usein fyysinenkin terveys järkkyy ja niin kävi myös minulle. Perheemme kieppui tunteiden vuoristoradalla. Välillä hyviteltiin ja usko ja toivo muutoksesta heräsi. Sitten mies taas aloitti juomaan ja huomasin, että jäin taas kakkoseksi alkoholille. Se aiheutti minulle hylkäämisen ja turvattomuuden tunteita. Silloin perheeseemme tulivat syyllistäminen, miellyttäminen, valehtelu, uhkailu ja järkeily. Tilanne oli kuin vääristynyt peili. Ajattelin pitkään, että jos olisin rakastettavampi, mies voisi olla juomatta. Mies sanoi, että jos joka päivä harrastaa seksiä niin hänen ei tarvitse juoda. Se on kaupankäyntiä ja siihen liittyy monenlaisia valtapelejä. Niitä pelasin ihan sokeana. Eräänä päivä mies lähti pihalta haravan varresta väsyneenä minun painostukseeni ja syyllistämiseen. Tuli rattijuopumus, poissaoloja kotoa, työttömyyttä, toinen nainen ja lopulta ero.

Muutin lasten kanssa vuokralle. Entistä yhteistä kotiamme myytiin, pilkkahintaan. Kiinteistönvälittäjä soitteli minulle, kun mies ei saanut taloa tyhjennettyä. Humalainen mies soitteli minulle, kunnes tyttäreni kysyi, että äiti miksi sä aina vastaat isille, kun sulle tulee niin paha mieli. Ymmärsin, että minun pitää päästää irti miehestäni. Mies joutui asunnottomaksi, lasten tapaamiset eivät juuri onnistuneet. Hän päätyi sairaalaan ja ymmärsin viimein, miten alkoholisoitunut mieheni jo oli.

Eron jälkeen romahdin. Putosin kirjaimellisesti - hevosen selästä. Työterveyslääkäri ohjasi työterveyspsykologille, joka kertoi alkoholistien läheisten vertaisryhmästä Al-Anonista. En ollut kuullutkaan siitä. Olin niin kaoottisessa tilanteessa, että menin, kun suositeltiin. Al-Anonissa opin, että alkoholismi käsitetään koko perheen sairautena. Huomasin myös, että käytökseni oli ollut tyypillistä läheisen toimintaa, kun yritin juovaa miestäni kontrolloida ja pelastaa kyseenalaisinkin keinoin. Saatoin laittaa lapsen soittamaan humalaiselle isälle, että tule kotiin. Al-Anonissa sain purkaa asioita, joista olin tuntenut syyllisyyttä ja häpeää. Huomasin, etten ole yksin. Vähitellen ymmärsin, että en ole aiheuttanut alkoholismia eikä sitä voi hallita tai parantaa. Voin vaikuttaa vain omaan käytökseeni, joka oli usein järjetöntä. Se oli kova läksy. Sain ryhmästä työkaluja kuten tyyneysrukouksen, jota luin öisin. Jonkin aikaa ryhmässä käytyäni kuulin loppupiirissä tärkeät sanat:" hei, sä et värise enää". Se oli ensimmäinen konkreettinen ajatus, että alan tervehtyä.

Kun tapasin nykyisen mieheni, raitistuneen alkoholistin, hänestä nousi minulle edellisessä avioliitossa olleita asioita, kuten hylätyksi tulemisen pelkoa. Tähänkin olen saanut apua Al-Anonista. Läheisiini kuuluu yhä juovia ja myös raitistuneita ihmisiä. Ilman Al-Anon- ryhmää huomaan palaavani helposti huonoihin käyttäytymismalleihin. Al-Anon pelasti minun ja lasteni elämän. Sain apua, kun oli vaikeaa, ja haluan auttaa muita. Aina jossain on ryhmä ja se on ihanan lohdullinen ajatus.

Kiitollinen Al-Anonin jäsen

Toipumiskertomus on poimittu lehdestä: Tietoavain 12/2023